Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Työkaverini soitti minulle ja pyysi jotain mitä en osannut aavistaa. Hänellä on kiire hankkia uudet esiintymisjulisteet/ mainokset, joten hän tarvitsee meikkaajan ja kampaajan ensi tiistaille, jolloin hän on varannut ajan kuvaajalle. Hän pyysi kauniisti, että tekisin hänelle kuvausmeikin ja parturikampaaja ystäväni tekisi hänen kampauksensa. Olin yllättynyt, mutta vastasin tietenkin myöntävästi, sillä eihän kaveria pulaan jätetä! Nyt on pieni paniikki, että mistä ihmeestä kaikki tarvikkeet hommaan tiistaihin mennessä. En ole vielä nähnyt hänen asuaan, joten en tiedä mitä/minkä tyylistä meikkiä laittaa. En ole vähään aikaan tehnyt mitään meikkikeikkoja, joten stressivatsa käy ylikierroksilla. Se pitää kuitenkin olla täydellinen suoritus, sillä julisteita painetaan satoja ja ripotellaan pitkin poikin Suomea. Pitäisi maanantaina päästä meikkiostoksille, mutta se tietty liike sulkee samaan aikaan kuin työpaikkani, joten töiden jälkeen ei ole toivoakaan ehtiä. Onneksi hätätilanteessa sokos ja stocka pelastavat paljon. Jos meikki onnistuu (eli en ole liian itsekriittinen) voin pistää tänne kuvan, mutta mikäli se on täysi rimanalitus, katoan maanrakoon, enkä puhu tapauksesta enää koskaan. ;)

Hieman tämän tyylistä meikkiä mietiskelin. Tosin mielipiteeni voi vaihdella vielä kymmeniä kertoja, joten katsotaan mihin loppujenlopuksi  päädymme.

.

Miehen pitäisi pikkuhiljaa palata kotiin perjantain ryyppymatkaltaan. Sen tiedän, että äijä-porukka jatkoi vielä tänään aamulla tissuttelua, joten saattaapi olla, että mies tulee vasta aamuyöstä. Ystäväni pyysi lähtemään mukaan kapakkaan jos tylsistyn kotona yksin.  Hieman hävettää myöntää hänelle, että mielummin lueskelen kotona mukavia blogeja koko illan, kuin juon rahani ja poden krapulaa huomenna. Home sweet home! <3

päätin tänään avata virallisesti kevään laittamalla päälleni rakkaan nahkatakkini, joka on piilotellut koko talven kaappini perällä. Aamu oli kostea ja tuulinen, joten tukkani oli töihin päästessä tuulen n*ssima, mutta onneksi takki oli sateenvarjon ansiosta koskematon. Olen haaveillut uudesta nahkatakista pitkään, joten syksyn ostoslistalla onkin uusi nahkis. Toivomaani täydellistä versiota ei ole vielä kohdalle sattunut, joten joudun jatkamaan metsästystä. Etsin netistä kaikilla mahdollisilla nimillä jotain erikoisempia takkeja tai edes jotain jossa olisi pieniä yksityiskohtia, joiden avulla se erottuisi joukosta, mutta mitään tosi säväyttävää ei löytynyt. Haluaisin vaihteeksi pitkää ja vähän tummempaa tai värikkäämpää, koska tämän hetkinen takki on hieman huomaamaton vaaleanruskea ja lyhyt malli, pienillä kirjailuilla.

Tässä on värikäs, pirtsakka ja mukavilla yksityiskohdilla varustettu malli. Napapaita pituudesta en tykkää, mutta pidempänä tämä saattaisi kiinnostaakin. Tämä on vähän rennompi malli, joka kävisi ainakin täydellisesti farkkujen kanssa. Ystäväni teetti edellisen takkini, joten tarvittaessa voin antaa hänelle valokuvan, jonka avulla hän voi teettää uuden takin. Olen aika kapea harteinen, joten  minun kokoisia takkeja ei aina löydykkään.

Tämä on yksinkertaisempi, mutta tyylikkäämpi malli. Kävisi varmasti kauluspaidan ja suorien housujen kanssa. Tikkaukset tekevät siitä hieman yksilöllisemmän näköisen, vaikka malli muuten on aika tavallinen. Eikai auta muuta kuin pistää mietintä myssyä päähän ja katsoa mihin sitä päätyy. Jos joku tietää/löytää jonkun upean pitkän tai erikoisen nahkatakin netistä, niin pistäkää ihmeessä linkkiä tänne päin. :)

.

Ainoa sarja, jota seuraan tiiviisti on täydelliset naiset, joten viime maanantaina, kun kyseinen sarja siirtyi myöhemmäksi jääkiekon takia, en hyppinyt ilosta. Se on ainoa suuri piristys muuten niin ankeaan maanantaihin, joten kyllä sitä tuli hetki kirottua! Mieheni harrastaa jääkiekkoa, joten yleensä kaikki hänen vapaa-aikansa menee jäähallilla. Ellei hän ole itse pelaamassa, hän on katsomassa peliä joko hallilla, baarissa tai sitten olohuoneen telkkarista. Olisin varmaan pariin otteeseen heittänyt kaukosäätimen parvekkeelta, ellei meillä olisi toista telkkaria makuuhuoneessa. Kyllä sitä pitää olla kummallekin omansa, ettei tule kränää ohjelmasta. Jokainenhan sen tietää, ettei mikään mene miehen ja urheilun väliin! Tähän mieheni voisi tokaista “paitsi vaimoke, joka tuo miehelleen olutta, kun hän katsoo matsia”. :D Ukkoni kertoi minulle tänään erään ikävän uutisen. Se on kaikille heille suunnattu, joiden miehet katsovat hullunkiilto silmissä jääkiekkoa. Jääkiekon MM-kisat alkavat n. 3 viikon kuluttua, joten lätkäleskenä tulee vietettyä taas monta päivää.

Jokaisella ihmisellä on tuotteita joita ilman he eivät pärjäisi, tai ainakin niin sitä sanotaan. Yleensä kyseessä on tuote, joka ei petä koskaan, joka kulkee mukana päivästä toiseen ja aina kun se loppuu, hankitaan tilalle toinen samanlainen. Siitähän sen tietää, että tuote on hyvä, jos sen haluaa ostaa aina uudelleen. Mietin tarkkaan viikottaisia rituaalejani ja mieleeni jäi muutamat tuotteet jotka ovat kulkeneet mukana useimman kuukauden, jotkut jopa vuosia.

.

Paras meikinpoistoaine johon olen törmännyt on Loreal de-maq expert geeli, joka poistaa myös kestomeikin hellästi ja hinkkaamatta. Aine pitää hieroa kasvoille kuivin käsin, sillä joutuessaan kosketukseen veden kanssa, geeli muuttuu nestemäiseksi ja valuu pois. Ennen kuin löysin tämän tuotteen, kävin läpi monia geelejä ja vaahtoja, jotka eivät poistaneet meikkiä kuin väkivaltaisesti hinkkaamalla. Siitähän kasvot ei tykännyt, ja naama hehkui paloauton punaisena vielä seuraavanakin päivänä.

.

Kuorin kasvoni noin kerran viikossa, sillä ihoni on oikkuileva ja taipuu helposti hilseilemään. Siihen tarkoitukseen minulla on The body shopin Vitamin C micro refiner. Iho on jo seuraavana päivänä huomattavasti raikkaampi ja kuulaampi. Jopa minun ihoni, joka on yleensä läikikäs ja punakka, eikä suinkaan mikään unelma-iho. Kärsin teini-iässä aknesta, joten arpiakin löytyy pärstästä vielä muutama muistuttamassa ilkeästä menneisyydestä.

.

En rusketu kasvoiltani helposti. Yleensä korkeintaan palan ja naamani muistuttaa väriltään possua. Tämä vuoksi sekoitan aurinkoisina keleinä kasvovoiteeseeni Dermalogican solar defense boosteria, jossa on aurinkosuoja 30. Sitä voi myös lisäillä vaikka suoraan kasvoille, sopii myös meikin alle. Pieni puteli kulkee kätevästi kassissa mukana, eikä vie paljoa tilaa.

.

ihoni on väriltään erittäin kalpean kellertävä, (paitsi silloin kun se päättää ujostella ja punastuu) joten en voi käyttää tavallisia itseruskettavia, koska ihoni väri muistuttaa sen jälkeen huomattavasti porkkanaa. pientä paikallista apua hätään tuo Garnier face summer- summer glow, jossa on hieman mukana itseruskettavaa, joten se päivettää asteittain. Noin neljän käyttökerran jälkeen huomaa pienen värieron, joten sitä väriä voi annostella oman makunsa mukaan.

.

Ihoni on kauttaaltaan nopeasti kuivuvaa sorttia, joten vartalolle käytän 2 eri tuotetta, riippuen vuodenajasta ja ihon kunnosta. Päivittäisessä käytössäni on Garnier body cocoon, joka on kosteuttava, mutta silti ihanan kevyt. Ei jätä limaista pintaa iholle joten ihon rasvaaminen ennen pukeutumistakin onnistuu ilman ongelmia.

jos iho on todella kuiva esimerkiksi talvella kovien pakkasten aikaan, tai kesällä auringon oton jälkeen, paras vaihtoehto on The body shopin body butter! Se on kuohkeaa, paksua ja tuoksuu ihanan kesäiselle. Monien herkullisten tuoksujen joukosta ikuinen lempparini on mango. Käytin tätä päivittäin asuessani muutamia kuukausia ulkomailla. Jos iho ei kuitenkaan tarvitse erityisen paljoa kosteutta, suosittelen käyttämään jotain kevyempää, sillä muuten vartalovoi saattaa jättää ihon pinnan nihkeäksi.

.

Joudun käsittelemään työssäni vahvoja myrkkyjä, joten käteni kuivuvat ja ihoni halkeilee jatkuvasti. Mikään käsirasva ei onnistu tätä ongelmaa täysin poistamaan, mutta The body shopin hemp hand protector on tähän mennessä parhaiten onnistunut vähentämään tätä ongelmaa. Jos kädet todella pahassa kunnossa, voi lisätä tujun kerroksen rasvaa ja sujauttaa puuvillahansikkaat räpylöihisi, niin aamulla iho on pehmeä kuin vauvan peppu. Tästä käsivoiteesta on kuitenkin pakko sanoa se yksi ja ainoa negatiivinenkin asia, se nimittäin haisee aika vahvalle (monen mielestä pahalle) joten asiakaspalvelutyössä en suosittele sitä kesken päivää käytettäväksi. ;)

.

olen ujo käyttämään värejä, niin vaatteissa kuin kynsilakoissakin. Kynsilläni on tapana lohkeilla, liuskoittua ja kaikkea muuta kuin kasvaa pitkiksi ja vahvoiksi, joten lakkani jota käytän päivittäin, on Trindin nail repair. Se ei periaatteessa ole kynsilakka, vaan kynsien hoitaja. Se kosteuttaa ja kovettaa kynsiä tekemättä niistä kuitenkaan liian kovia ja hauraita. Tästä en luovu, kävi miten kävi! Se kulkee mukana minne vain menenkin.

.

Viimeisenä, mutta ei kuitenkaan vähäisimpänä Bonacuren moisture spray suihke. Se on paras hiuksiinjätettävä hoitosuihke jota olen ikinä kokeillut. Saa kyllä auki takut kuin takut! Hiukseni ylettyvät yli puolen selän, joten takkuja ja tukkaa löytyy vaikka muille jakaa. Vielä muutama vuosi sitten hiukseni ylettyivät yli takapuolen, joten ihmiset istuivat hiusteni päälle bussissa.. Meni hermot ja sitten kävi kampaajan sakset.

.

Nyt mieheni huutaa keittiössä, että pitäisi kuulemma nukkumaan mennä.. Aika meni että humahti. Tajusin vasta nyt istuneeni tässä melkein 3 tuntia.

Mitkä ovat sinun lempituotteesi? Onko joku josta et luopuisi mistään hinnasta?

ihan uteliaisuuttani katsoin eilen telkkarista Suomen huippumalli haussa ensimmäisen jakson. Olen ollut joskus koukussa America´s next top model ohjelmaan, joten pakko oli vertailun vuoksi kurkistaa löytyykö sieltä tällä kertaa Suvi Koposen veroista gasellia. Nauroin koko ohjelman alusta loppuun asti! Se oli niin hervottoman hauska läppä versio, ettei mitään rajaa. Aluksi en tosin tiennyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun mallityttöset huutelivat “Anne-postia”, kun alkuperäisessä jenkkiversiossa tytöt huutavat “Tyra-mail”. Tyttöjen karsinnassa oli jokainen Anne Kukkohovin lause kopioitu Tyra Banksin suusta. Olisivat voineet edes vähäsen vetää omaan pussiin, eikä täysin matkia, sillä se kuulosti hölmöltä. Uteliaana ihmisenä uskon, että joudun kuitenkin katsomaan ehkä joskus yhden jos toisenkin jakson lisää. Suomalaiset ihmiset ovat liian uteliaita toisten elämästä, ehkä siksi täällä tykätäänkin reality-sarjoista. *nostaa käden ylös* Myönnän!

Ohjelma näkyy nelosella sunnuntaisin klo 20.00

Kävin tänään ystävieni kanssa Punanaamiossa valitsemassa vapun tykötarpeita. Kokeilimme erilaisia peruukkeja ja nauraa räkätimme peilikuvillemme. Liikkeessä oli uusi mukava myyjä joka auttoi meitä etsimään kaiken tarvittavan ja vähemmän tarpeellisenkin. Tytöt äänestivät parhaaksi peruukiksi minulle punaruskean kiharan pehkon, jossa näytin mielestäni enemmänkin viattomalta vauva-nukelta kuin seksikkäältä! :D Tarkoitus kuitenkin oli, että peruukki olisi täysin erilainen kuin oma tukkani, siinä he kyllä onnistuivat. Punaanaamiossa on aina niin laaja valikoima, ettei koskaan joudu pettymään, sillä aina löytyy jotain mieluista, usein liikaakin. Sieltä löytyvät vaatteet/tarvikkeet naamiaisiin, vappu pippaloihin, jouluun ja vaikka roolileikkeihinkin!

www.punanaamio.fi

Mies tuli lauantai-sunnuntai välisenä yönä niin hirveässä jurrissa kotiin, ettei huomannut edes uusia kenkiäni, jotka lojuivat keskellä eteisen lattiaa. Aamulla esittelin miehelleni uudet vappuvermeeni verkkosukkikset ja korkokengät, jolloin ainut asia joka häntä kiinnosti, oli “Onko niissä haaroissa aukko?”. Miehet ja krapula…

.

Nyt kaikki pikaisesti osoitteeseen  http://parasaikavuodesta.blogspot.com/    Upeiden muotipostauksien ohella siellä on nyt menossa kevätarvonta, jossa jaossa on upeita palkintoja! Hopi hopi!

Päätin aamulla, että en ole tänään sokerista ja suuntasin ulos sateiseen ilmaan. Juoksimme läpi jokatoisen vaatekaupan joka tuli vastaan. Hetken kierreltyämme pysähdyimme juoruamaan siiderin ääreen ja sitten jatkoimme matkaa. Pakko taas todeta, ettei ikinä saa sanoa en ikinä. (En osaa käyttää sanaa “koskaan”) Olen vuosien kuluessa huomannut, että jos menee jostain asiasta vannomaan, ettei ikinä niin tee, niin sen varmasti joskus tekee. Minulla oli lapsena mustat kiiltonahkaiset juhlakengät, joita olisin käyttänyt päivin öin jos olisin saanut. 10 vuoden iän ohittaessani opin inhoamaan tuota kyseistä materiaalia, jonka jälkeen olen aina vannonut, että en IKINÄ alentuisi niin alas, että ostaisin sellaiset kengät, saati mitään muutakaan sillä materiaalilla päällystettyä. Tänään eteeni hyppäsivät *yllätysyllätys* mustat kiiltonahkaiset avokkaat, joita ystäväni kuitenkin kehotti kokeilemaan. Kengät olivat yllättävän hyvät jalkaan, eivätkä näyttäneet yhtään hassummilta farkkujen kanssa. Ei auttanut muuta kuin kantaa ne kassan kautta pihalle, ystäväni naurun saattelemana. Eivät ainakaan olleet hinnalla pilattu! 39,90 - 20%

Mieheni valittaa aina kun tuon uuden kenkäparin kotiin, joten tässä tapauksessa saarna on siirtynyt myöhemmäksi, sillä hän on tänään viettämässä saunailtaa lätkäporukan kanssa. ;)

Päivän hölmöin ostos oli pinkit verkkosukkahousut. Ostin ne ihan huumorimielellä ja vappua silmällä pitäen. Mistä sitä tietää, ehkä oma mieskin innostuu tästä ostoksesta.. Hinta oli vaivaiset 4,95

Työpisteeni on kultajousen naapurissa, joten joudun kukkaroni harmiksi vierailemaan siellä n. kerran viikossa. Myyjät ovat oppineet tuntemaan minut ja naureskelevat aina kun saavun liikkeeseen. On muuten mahtavaa ja iloista palvelua! Tässä on uusin rakkaani joka tarttui mukaan. Kuva epäselvä, mutta antaa hieman hajua mistä on kyse. 22,95

Mukaan tarttui vielä musta vetoketjullinen neule, joka oli alennuksessa 9,95. Kamerasta loppui sitten akku, joten paita ei päässyt tänne muiden ostosten iloiseen joukkoon.

.

Kumarran syvään heitä, jotka uskaltavat blogissaan pitää kuvaa omasta pärstästään. Teitä varmasti moikkaillaan ja kuulustellaan jatkuvasti! Minulla on kuva eräällä nuorten suosimalla nettisivustolla, joten eräänä päivänä eräs henkilö ilmestyi työpaikalleni minua morjestamaan, kun sattui tunnistamaan minut samaksi henkilöksi.. Pakko sanoa, että kyllä se riitti saamaan tämän papupadan hieman ujoksi ja hiljaiseksi.

:D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D :D

Aamulla oli pari astetta lämmintä, joten jouduin kesä- ja talvitakin sijaan pistämään päälleni kokoa liian ison kevät takkini. Vedin kiireessä löysät suorat housut jalkaani, sillä suuri takkini saa jalkani näyttämään kahdelta tikulta. Töissä huomasin paitani olevan aivan liian lyhyt. Sitä sai vähän väliä vetää alaspäin, ettei vatsa paljastuisi. Minun “vakavassa” työssäni, kun ei voi missään napapaidassa keskustella asiallisesti päälle 50-vuotiaiden henkilöiden kanssa. Hyvä jos ottavat tämän nuoren tytöntylleröisen tosissaan muutenkaan! Noh, onneksi olin kuitenkin laittanut aluspaidan alle, joten en joutunut vilauttelemaan kenellekkään. Muutaman kerran oli tarkistettava housujen vetoketju jolla on tapana laskeutua alas kävellessä.. Olisikohan aika ostaa uusia vaatteita?

Erittäin uteliaana ihmisenä lueskelin tuossa “focus on fashion” blogia, jossa puhuttiin tärkeimmistä asioista jotka pitäisi aina löytyä vaatekaapista. Ne ovat ne muutamat asiat, jotka voi yhdistelemällä muuttaa täysin eri tapahtumiin sopiviksi. Kuitenkin sitä tulee hankittua enemmän turhaa roinaa, kuin sitä mitä oikeasti tarvitsisi.. Eihän tämä vanha koira uusia temppuja opi! Minulta löytyi vielä viime vuonna muutamia paitoja, joita olin viidennellä ja kuudennella luokalla ostanut. Olin niihin aikoihin luokan lyhyin ja pienin, joten minun kokoani löytyi korkeintaan lastenosastolta. Ei silloin vielä löytynyt lapsille kunnon muotivaatteita, niinkuin nykyään. Häpesin itseäni niin paljon, että ostin vaatteeni nuorten naisten ja aikuisten osastolta, koska sieltä kaikki ystävänikin vaatteensa hankkivat. Tajusin vasta hetki sitten kuinka tyhmältä olen mahtanut näyttää, sillä nuo silloin ostamani vaatteet ovat vasta nyt minulle sopivia. Olenhan kuitenkin runsaat 15 kiloa suurempi kuin silloin. :D

.

Odotan innolla sekä kauhulla vappua. Menin kerran pienessä sievässä ehdottamaan ystävälleni, että pukeudumme noloihin värikkäisiin minimekkoihin + mauttomiin asusteisiin vappuna porukalla. Tässä sitä nyt sitten ollaan. En voi pettää lupaustani, silti hirvittää ajatus mekoista, sillä en ikinä käytä mitään vaatetta joka paljastaa pillikinttuni. Kuljen kesät, talvet farkuissa/housuissa, sillä olen yksi niistä harvoista ihmisistä jotka eivät omista ollenkaan pohkeita. Olen saanut joskus kuulla, että jalkani ovat kuin hevosen etujalat, joten ajatus minusta minarissa, ei ehkä ole se kaikista seksikkäin näky! Kai sitä pitää ottaa sitten muutama rohkaiseva, että unohtuu nuo kaikki ulkonäköpaineet. Vappuna kuuluukin näyttää tyhmältä, vai kuinka?..

En ole ikinä perillä maailman menosta, mutta satuin kuuntelemaan voicea eilen aamusta, joten tiesin odottaa tulevaa. Työkaverini asteli töihin vakavalla naamalla ja ilmoitti kovaan ääneen “miksi sä et oo soittanut mulle, että tuolla takapihalla on ollut tulipalo?!”. Katsoin epäillen ja kysyin, että mahtaako olla pilaa, jolloin kaveri repesi nauramaan ja valitti kun ei pokka riittänyt. Inhoan aprillipäivää, joten murhaavasti kielsin kaikkia kusettamasta minua ja luulin jo illan tullen onnistuneeni.. Kello oli n. 23.30 kun sain viestin kaukaiselta ystävältäni joka kuului näin “Helvetti! Sain sitte potkut tänään! =( Oon kuulemma ollut liikaa pois sairastelujen ja lapsen takia, et ei tarvi enää mennä. Nyt ei sit ole enää muuta ku aikaa..” Olin tuossa vaiheessa unohtanut jo tämän ilkikurisen päivän teeman, joten yritin siinä sitten lohdutella ystävääni. Pikkasen otti pannuun kun hän ilmoitti seuraavassa viestissä että kyse oli aprillipilasta! ARGH! :D Olin tietenkin iloinen, ettei hän ollut menettänyt työtään, mutta silti kiukutti, että joku onnistui nappaamaan minut koukkuun pyristelyistäni huolimatta.

Tänään aamulla iloitsin kauniista keväisestä ilmasta niin, että teki mieli hypähdellä kuin pieni lapsi. (ihmiset olisivat tosin katsoneet hieman kieroon ja valkotakkiset tulleet hakemaan minut pois) Ilo ei kestänyt kauaa, kun ensimmäinen asiakas raivosi ja haukkui minut ja koko firman lyttyyn puhelimessa. Sitten saapui eräs kamakalle, joka ehdotteli numeron vaihtoi ja hän toivoi voivansa maksaa 2 euron ostoksensa luonnossa. HAH! Nauroin päin naamaa. En ymmärrä miten jotkut kehtaavat edes ehdotella tuntemattomille ihmisille ja vielä keskellä päivää. Pahin oli kuitenkin eräs 52-vuotias mies joka sanoi, että hän haluaisi vähän “säätää kanssani” ja sanoi käyttävänsä aina kondoomia jne.. Siinä sitten pitää yrittää pitää muovinen tekohymy naamalla, vaikka tekisi mieli nauraa päin naamaa ja huutaa kovaan ääneen: Toimiiko se muka vielä?!

Juhlistin eilen syntymäpäivääni käymällä ystäväni kanssa kahvilla töiden jälkeen. Oli tosi kovat kemut. No, eipä ainakaan ollut pelkoa krapulasta tänä aamuna. Lahjaksi sain ihanan kauneudenhoitopaketin, jossa oli kaikkea mahdollista sahmppoosta rauhoittavaan kasvonaamioon. Ystäväni selitti, että naamio on sitä varten, että saan ehkäistä tulevia ryppyjäni, nyt kun ikääkin on kertynyt näin paljon.  ;) ystävät on ihania, hukkaisin varmaan itseni ilman heitä.

 jouduin raahautumaan lääkäriin 8 aikaan aamusta, joten herätys oli jo 6 jälkeen. Aamu-unisena, en ollut hirveän innoissani kun herätyskello pärähti soimaan. Onneksi on olemassa unikeoille oma ystävänsä, eli torkku. Tänään on pakko pitää joku kotijumppasessio, sillä on pienoinen morkkis siitä, että en ole käynyt salilla taas vähään aikaan. Tosin aivan minusta riippumattomasta syystä.

“Mitäpä muutamasta rypystä, sehän on vain sitä charmia, mistä nuoret voivat vain haaveilla..”

Mies toi aamuyöstä pari kaveriaan jatkoille ja katsomaan formuloita. Arvata saattaa, ettei tullut hirveästi nukuttua sen jälkeen. Mölyapinat hiljentyivät hieman ennen kuin herätyskelloni pärähti soimaan. Oli mukava raahautua eteiseen, josta aukesi vähemmän kaunis näköala olohuoneeseen. Pari sammunutta humalaista äijää makasi sohvalla, tölkkejä oli siellä täällä ja pöydällä haiseva kebabin-jämä. Annoin miesten nukkua ja heitin heille viltit, etteivät jäädy, vaikka teki kovin mieli vääntää volat kaakkoon ja nauraa katsellessa, kun he sätkivät säikähdyksestä ylös sohvalta. Juuri kun olin lähdössä, mieheni kapusi nojatuolilta vaappuvin askelin luokseni, halasi ja pyysi anteeksi. Olin niin väsynyt, että en jaksanut mitään sanoa, kävelin vain ovesta ulos. Olo on jotenkin epätodellinen, niin välinpitämätön. Yritän jaksaa tämän päivän töissä energiajuoman avulla, eiköhän se hymy siitä pian irtoa.

Tekisi mieli vain itkeä, mutta en tiedä olenko siihenkin liian väsynyt. Työstressi ja sairastelut vie kaikki voimat. Mies on juhlimassa ja minun pitäisi vielä muka kaiken muun lisäksi jaksaa siivota.. Välillä tuntuu, että olemme kaukosuhteessa, kun näemme niin harvoin, vaikka asumme saman katon alla. En tunne enää oloani edes turvalliseksi kotona. Hänellä on ilmeisesti jokun sinkkuvaihe meneillään, kun hänen pitää saada mennä niin kovin. Tuntuu vain, että hänen ystävänsä ja harrastuksensa menevät aina minun edelleni. Miksi haluaisin jo lapsia, kun tunnen oloni aina niin yksinäiseksi. En aijo tehdä lasta vain omaksi ilokseni ja seurakseni. Lapsi tarvitsee rakastavan perheen, eikä mitään teini-pelleilyä. Siltä tämä välillä tuntuu. Voi olla, että tämä tunteen purkaus on ylilyövä ja säälittävä, mutta pakko saada purettua pahaa oloa edes jotain kautta. En tiedä miksi tuntuu, että teen jotain pahaa kuin itken. Ihan kuin olisin pettänyt mieheni luottamuksen olemalla surullinen, olemalla pettynyt. Ehkä tämä olo helpottaa kun saan nukuttua yön yli.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.