Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Aamulla oli pari astetta lämmintä, joten jouduin kesä- ja talvitakin sijaan pistämään päälleni kokoa liian ison kevät takkini. Vedin kiireessä löysät suorat housut jalkaani, sillä suuri takkini saa jalkani näyttämään kahdelta tikulta. Töissä huomasin paitani olevan aivan liian lyhyt. Sitä sai vähän väliä vetää alaspäin, ettei vatsa paljastuisi. Minun “vakavassa” työssäni, kun ei voi missään napapaidassa keskustella asiallisesti päälle 50-vuotiaiden henkilöiden kanssa. Hyvä jos ottavat tämän nuoren tytöntylleröisen tosissaan muutenkaan! Noh, onneksi olin kuitenkin laittanut aluspaidan alle, joten en joutunut vilauttelemaan kenellekkään. Muutaman kerran oli tarkistettava housujen vetoketju jolla on tapana laskeutua alas kävellessä.. Olisikohan aika ostaa uusia vaatteita?

Erittäin uteliaana ihmisenä lueskelin tuossa “focus on fashion” blogia, jossa puhuttiin tärkeimmistä asioista jotka pitäisi aina löytyä vaatekaapista. Ne ovat ne muutamat asiat, jotka voi yhdistelemällä muuttaa täysin eri tapahtumiin sopiviksi. Kuitenkin sitä tulee hankittua enemmän turhaa roinaa, kuin sitä mitä oikeasti tarvitsisi.. Eihän tämä vanha koira uusia temppuja opi! Minulta löytyi vielä viime vuonna muutamia paitoja, joita olin viidennellä ja kuudennella luokalla ostanut. Olin niihin aikoihin luokan lyhyin ja pienin, joten minun kokoani löytyi korkeintaan lastenosastolta. Ei silloin vielä löytynyt lapsille kunnon muotivaatteita, niinkuin nykyään. Häpesin itseäni niin paljon, että ostin vaatteeni nuorten naisten ja aikuisten osastolta, koska sieltä kaikki ystävänikin vaatteensa hankkivat. Tajusin vasta hetki sitten kuinka tyhmältä olen mahtanut näyttää, sillä nuo silloin ostamani vaatteet ovat vasta nyt minulle sopivia. Olenhan kuitenkin runsaat 15 kiloa suurempi kuin silloin. :D

.

Odotan innolla sekä kauhulla vappua. Menin kerran pienessä sievässä ehdottamaan ystävälleni, että pukeudumme noloihin värikkäisiin minimekkoihin + mauttomiin asusteisiin vappuna porukalla. Tässä sitä nyt sitten ollaan. En voi pettää lupaustani, silti hirvittää ajatus mekoista, sillä en ikinä käytä mitään vaatetta joka paljastaa pillikinttuni. Kuljen kesät, talvet farkuissa/housuissa, sillä olen yksi niistä harvoista ihmisistä jotka eivät omista ollenkaan pohkeita. Olen saanut joskus kuulla, että jalkani ovat kuin hevosen etujalat, joten ajatus minusta minarissa, ei ehkä ole se kaikista seksikkäin näky! Kai sitä pitää ottaa sitten muutama rohkaiseva, että unohtuu nuo kaikki ulkonäköpaineet. Vappuna kuuluukin näyttää tyhmältä, vai kuinka?..

En ole ikinä perillä maailman menosta, mutta satuin kuuntelemaan voicea eilen aamusta, joten tiesin odottaa tulevaa. Työkaverini asteli töihin vakavalla naamalla ja ilmoitti kovaan ääneen “miksi sä et oo soittanut mulle, että tuolla takapihalla on ollut tulipalo?!”. Katsoin epäillen ja kysyin, että mahtaako olla pilaa, jolloin kaveri repesi nauramaan ja valitti kun ei pokka riittänyt. Inhoan aprillipäivää, joten murhaavasti kielsin kaikkia kusettamasta minua ja luulin jo illan tullen onnistuneeni.. Kello oli n. 23.30 kun sain viestin kaukaiselta ystävältäni joka kuului näin “Helvetti! Sain sitte potkut tänään! =( Oon kuulemma ollut liikaa pois sairastelujen ja lapsen takia, et ei tarvi enää mennä. Nyt ei sit ole enää muuta ku aikaa..” Olin tuossa vaiheessa unohtanut jo tämän ilkikurisen päivän teeman, joten yritin siinä sitten lohdutella ystävääni. Pikkasen otti pannuun kun hän ilmoitti seuraavassa viestissä että kyse oli aprillipilasta! ARGH! :D Olin tietenkin iloinen, ettei hän ollut menettänyt työtään, mutta silti kiukutti, että joku onnistui nappaamaan minut koukkuun pyristelyistäni huolimatta.

Tänään aamulla iloitsin kauniista keväisestä ilmasta niin, että teki mieli hypähdellä kuin pieni lapsi. (ihmiset olisivat tosin katsoneet hieman kieroon ja valkotakkiset tulleet hakemaan minut pois) Ilo ei kestänyt kauaa, kun ensimmäinen asiakas raivosi ja haukkui minut ja koko firman lyttyyn puhelimessa. Sitten saapui eräs kamakalle, joka ehdotteli numeron vaihtoi ja hän toivoi voivansa maksaa 2 euron ostoksensa luonnossa. HAH! Nauroin päin naamaa. En ymmärrä miten jotkut kehtaavat edes ehdotella tuntemattomille ihmisille ja vielä keskellä päivää. Pahin oli kuitenkin eräs 52-vuotias mies joka sanoi, että hän haluaisi vähän “säätää kanssani” ja sanoi käyttävänsä aina kondoomia jne.. Siinä sitten pitää yrittää pitää muovinen tekohymy naamalla, vaikka tekisi mieli nauraa päin naamaa ja huutaa kovaan ääneen: Toimiiko se muka vielä?!

Kuuntelin tänään Voicea, jossa puhuttiin työpaikan kahvitaukojen puheenaiheista. Pistin itsekin sinne viestiä, jossa kerroin, mistä meidän töissä puhutaan. Välillä tuntuu oudolta, kun jotkut ihmiset jopa järkyttyvät siitä kuinka avoimesti keskustelemme seksistä ja seksuaalisuudesta yleensäkin. En voi ymmärtää, että miksi se asia pitäisi pitää neljän seinän sisällä ja hyssytellä siitä. Sehän on maailman luonnollisin asia! :) Minusta on vain hyvä juttu, että nykyään suuri osa naisista osaa nauttia seksuaalisuudestaan ja omistaa erilaisia seksileluja. Siitä huolimatta huomaan erään asian jokainen kerta kun astun aikuistenviihdeliikkeeseen. Jos paikalla on miehiä, he usein karkaavat ujoissaan hyllyjen väliin, tai karkaavat liikkeestä. Mistä tämä johtuu? Ovatko naiset jotenkin uhka miehille, jotka asioivat niissä liikkeissä? Olemmeko astuneet rajan yli, puolelle joka joskus muinoin oli miesten “salainen” juttu?

.

Tuntuu, että osapuolet vaihtavat paikkaansa pikkuhiljaa. Naiset eivät ole nykyään niitä jotka karttavat seksiä, vaan haluavat sitä suurinpiirtein yhtä paljon kuin miehetkin. Vaikka olen kyllä paljon kuullut, että miesten uusi muoti-ilmiö olisi juuri se pihtaaminen. :D Onko miehet sitten kyllästyneet siihen, että nainen ei ehkä sanokaan enää ei?

.

En myöskään ymmärrä miksi ei voisi harrastaa seksiä, kun naisella on kuukautiset. Minua ainakin haluttaa silloin vielä enemmän kuin normaalisti, joten on erittäin turhauttavaa tietää, ettei voi saada helpotusta oloonsa kumppaniltaan. Kysyin tätä asiaa kerran mieheltäni ja hän oikein äijänä vastasi, että “silloin suhteen alussa teki niin paljon mieli piparia, että sitä oli pakko saada, vaikka sulla olis ollut naistenvaivat. Nyt kun on ollut kauan jo yhdessä, niin ei sitä ole ihan pakko heti saada.” No ei tuota ainakaan voi kehuna ottaa! :D Jos ei muuten ole äkäinen hillopäivillä, niin viimeistään silloin on, kun tietää ettei ole mahdollista saada seksiä ainakaan viikkoon. Onneksi on dildot keksitty, vaikka onhan se pakko myöntää, että ei ne lelut oikeata miestä voita, ei sitten sinne päinkään..

.

Jos joku on täysin eri mieltä tai haluaa vain sanoa oman kantansa asioihin niin olkaapa hyvä vain! :)

Työkaverini on mahtava tyyppi ja hauskaa seuraa, mutta välillä hänellä on taito möläyttää jotain hauskaa aivan väärään aikaan. Kutsutaan häntä tässä vaikka nimellä X. Tässä ensimmäinen esimerkki. Eräs vanhempi herra tuli hakemaan tilauksensa, kun satuin olemaan ruokatunnilla, joten X palveli häntä. Hän ei osannut arvata, että kyseessä oli asiakas josta olin häntä aiemmin varoittanut. Kun saavuin liikkeeseen, en voinut paljastaa X:lle kenestä oli kyse, sillä asiakas istui edessämme suuri hymy kasvoillaan. Kaikki sujui hyvin, joten ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun asiakas nousi seisomaan ja teki lähtöä. Hän mittaili meitä vielä ylhäältä alas ja tokaisi “olettepas te kummatkin hoikkia kuin pajunvarret, syöttekö te edes mitään?” Siihen X ilmoitti kovaan ääneen nauraen “Ei me mitään syödä, ihan pyhällähengellä eletään, vaikka ei kirkkoon kuulutakkaan!” X lehahti tulipunaiseksi ja minä yritin pidätellä nauruani, kun hänelle selvisi kommentin jälkeen, että asiakkaamme oli pappi. ;)

.

Joskus tulee päiviä, kun on niin väsynyt, että saa hervottomia naurukohtauksia, olipa juttu kuinka huono tahansa. Sitä kuulee kaiken väärin, meinaa pissiä housuihinsa ja poskiin sattuu, mutta naurulla ei näy loppua! :D Maanantai oli ikäväkseni juuri sellainen päivä. Illan viimeinen asiakas oli nuorimies, joka tuli hakemaan valmista tilaustaan. X kysyi asiakkaan nimeä, jotta löytäisi oikea tilauksen. Asiakas ilmoitti nimensä hiljaa, johon X vastasi naama vakavana “ai Bonjovi?!” Ei muuta tarvittu kuin minun pieni myhähdykseni, kun jo repesimme molemmat hirnumaan. Yritin piiloutua tiskin taakse ja peitin suuni, ettei hihitykseni kuuluisi asiakkaalle, mutta X:n jatkettua ulvomistaan asiakkaan edessä, minun oli pakko juosta takahuoneeseen nauramaan. Kun Työkaverini sai vihdoin kerättyä itsensä, hän pyysi anteeksi meidän käyttäytymistämme. Lopuksi asiakas halusi vielä varmistaa oliko hänessä samaa näköä vai. :D

.

Ei sitä aina voi olla täydellinen asiakaspalvelija vaikka kuinka haluaisin. Minä kuitenkin tein sen, mitä itselleni lupasin. Vein sille mukavalle sokoksen myyjälle after eight-rasian kiitokseksi hänen avustaan. Kun itse saa kiitosta työstään, pitää laittaa hyvä kiertämään, senkin asian opin erittäin fiksulta siskoltani. ;) Asiakaspalvelijat saavat usein kuulla, kun asiakkailla on huono päivä, joten minusta he ansaitsevat myös kiitosta ja herkkuja. Toivon tosin, että sellaiset ihmiset joilla on tapana raivota omaa pahaansa tuntemattomille, katsoisivat peiliin. Vaikka minulla olisi kuinka huono päivä, en ikimaailmassa pura sitä kehenkään toiseen! Eihän se heidän vikansa ole, jos sinun elämässäsi on ongelmia. Nyt kaikille ihmisille hymy kasvoille ja iloa levittämään eteenpäin! Hop hop!

-Hymyile, niin maailma pitää sinua idioottina-