Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Tekisi mieli vain itkeä, mutta en tiedä olenko siihenkin liian väsynyt. Työstressi ja sairastelut vie kaikki voimat. Mies on juhlimassa ja minun pitäisi vielä muka kaiken muun lisäksi jaksaa siivota.. Välillä tuntuu, että olemme kaukosuhteessa, kun näemme niin harvoin, vaikka asumme saman katon alla. En tunne enää oloani edes turvalliseksi kotona. Hänellä on ilmeisesti jokun sinkkuvaihe meneillään, kun hänen pitää saada mennä niin kovin. Tuntuu vain, että hänen ystävänsä ja harrastuksensa menevät aina minun edelleni. Miksi haluaisin jo lapsia, kun tunnen oloni aina niin yksinäiseksi. En aijo tehdä lasta vain omaksi ilokseni ja seurakseni. Lapsi tarvitsee rakastavan perheen, eikä mitään teini-pelleilyä. Siltä tämä välillä tuntuu. Voi olla, että tämä tunteen purkaus on ylilyövä ja säälittävä, mutta pakko saada purettua pahaa oloa edes jotain kautta. En tiedä miksi tuntuu, että teen jotain pahaa kuin itken. Ihan kuin olisin pettänyt mieheni luottamuksen olemalla surullinen, olemalla pettynyt. Ehkä tämä olo helpottaa kun saan nukuttua yön yli.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Kävin lääkärillä perjantaina ja hän sanoi, että allergia ja ärsytys ei lähde ennen kuin niiden aiheuttaja lähtee. Kaiken lisäksi minulla on kuulemma suuri mahdollisuus sairastua allergiseen astmaan, joka ei sitten koskaan lähdekkään pois.  Ottaa päähän niin paljon! Nyt sitten pitäisi vielä maanantaina jaksaa mennä iloisena sinne, mistä tämä kaikki on saanut alkunsa! PRKL! Se kuulemma altistaa minua kaikkiin muihinkin pöpöihin, josta johtuu tämän hetkinen flunssanikin. Silmät kutiaa ja punottaa, oikeaa silmää on ruvennut jo ihan särkemään. Tämä ei ole enää hauskaa, ei toisen terveydellä saa leikkiä!!!!!!!! Tiistaina on aika johonkin keuhko-testeihin. En haluaisi olla negatiivinen, mutta tämä todella ahdistaa. :(

-Jos sinulla on hyvä olo, älä ole huolissasi, se menee kyllä ohi-