Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Kuuntelin tänään Voicea, jossa puhuttiin työpaikan kahvitaukojen puheenaiheista. Pistin itsekin sinne viestiä, jossa kerroin, mistä meidän töissä puhutaan. Välillä tuntuu oudolta, kun jotkut ihmiset jopa järkyttyvät siitä kuinka avoimesti keskustelemme seksistä ja seksuaalisuudesta yleensäkin. En voi ymmärtää, että miksi se asia pitäisi pitää neljän seinän sisällä ja hyssytellä siitä. Sehän on maailman luonnollisin asia! :) Minusta on vain hyvä juttu, että nykyään suuri osa naisista osaa nauttia seksuaalisuudestaan ja omistaa erilaisia seksileluja. Siitä huolimatta huomaan erään asian jokainen kerta kun astun aikuistenviihdeliikkeeseen. Jos paikalla on miehiä, he usein karkaavat ujoissaan hyllyjen väliin, tai karkaavat liikkeestä. Mistä tämä johtuu? Ovatko naiset jotenkin uhka miehille, jotka asioivat niissä liikkeissä? Olemmeko astuneet rajan yli, puolelle joka joskus muinoin oli miesten “salainen” juttu?

.

Tuntuu, että osapuolet vaihtavat paikkaansa pikkuhiljaa. Naiset eivät ole nykyään niitä jotka karttavat seksiä, vaan haluavat sitä suurinpiirtein yhtä paljon kuin miehetkin. Vaikka olen kyllä paljon kuullut, että miesten uusi muoti-ilmiö olisi juuri se pihtaaminen. :D Onko miehet sitten kyllästyneet siihen, että nainen ei ehkä sanokaan enää ei?

.

En myöskään ymmärrä miksi ei voisi harrastaa seksiä, kun naisella on kuukautiset. Minua ainakin haluttaa silloin vielä enemmän kuin normaalisti, joten on erittäin turhauttavaa tietää, ettei voi saada helpotusta oloonsa kumppaniltaan. Kysyin tätä asiaa kerran mieheltäni ja hän oikein äijänä vastasi, että “silloin suhteen alussa teki niin paljon mieli piparia, että sitä oli pakko saada, vaikka sulla olis ollut naistenvaivat. Nyt kun on ollut kauan jo yhdessä, niin ei sitä ole ihan pakko heti saada.” No ei tuota ainakaan voi kehuna ottaa! :D Jos ei muuten ole äkäinen hillopäivillä, niin viimeistään silloin on, kun tietää ettei ole mahdollista saada seksiä ainakaan viikkoon. Onneksi on dildot keksitty, vaikka onhan se pakko myöntää, että ei ne lelut oikeata miestä voita, ei sitten sinne päinkään..

.

Jos joku on täysin eri mieltä tai haluaa vain sanoa oman kantansa asioihin niin olkaapa hyvä vain! :)

Lueskelin “aikuistenasiaa” blogia, kun tuli mieleen erikoinen tilanne joka sattui viime syksynä. Olimme ystäväni kanssa kiertelemässä aikuistenviihdeliikkeitä, kun päädyimme pariskunnille suunnattuun liikkeeseen. Siinä kopeloimme innoissamme kaiken muotoisia leluja kunnes ovesta astui sisään n. 50-vuotias harmaantunut mies. Hän suuntasi meitä kohti reippaasti ja kertoi etsivänsä dildoa vaimolleen lahjaksi. Tiedusteli mistä vaimo voisi mahdollisesti tykätä, joten pyysin häntä ystävällisesti kääntymään myyjän puoleen. Mies vilkaisi myyjää päästä varpaisiin, eikä sanonut sanaakaan. Minä jatkoin lelujen penkomista hymyssä suin. Hetken kuluttua löysinkin mielenkiintoisen vehkeen jonka nappasin käteeni. Tämän nähtyään harmaahapsi hiipi taakseni ja huokaisi korvaani: mä voin ostaa tuon sinulle, jos saan nähdä kun käytät sitä. Teki mieli nauraa päin naamaa, mutta purin huulta ja tyydyin leikkimään, etten kuullut hänen sanojaan. Se ihme kyllä auttoi, sillä mies saapasteli ulos ovesta. Myyjä siihen vain tokaisi, että juuri tuollaisia oksettavia pervopaappoja he eivät halua tänne riesakseen. :D

Tästä pääsemmekin työkaverini ja minun jokapäiväiseen keskustelun aiheeseen. Onko työni minulle se oikea työpaikka? Olemme “vakavassa” työssä, eli kaksimieliset vitsit eivät ole hyväksyttäviä, voisivat jopa aiheuttaa potkut. Se kuitenkin taistelee sitä vastaan, että pitäisi kuulemma olla aina oma itsensä. Aina kun asiakkaat lähtevät ovesta ulos, pääsevät rääväsuut taas valloilleen. Yleisin puheenaihe on tietenkin seksi. Tulee juoruttua ystävien treffien yksityiskohdat, kuka pani ja minne.. ;) Olemme kukin kovia puhumaan ja yleensä juttu on sen mukaista, että jopa miesten korvat punottaa. Me emme yksinkertaisesti sovi tälle alalle. Tykkään asiakaspalvelusta, koska siinä pääsee vaikuttamaan ihmisten päivään positiivisella tavalla, mutta tuntuu, että tämä on joskus hieman liiankin vakava ammatti. Suurin asia, joka saa jaksamaan tässä työssä, on maailman ihanimmat työkaverini. Olipa kuinka huono päivä tahansa, he saavat minut taatusti nauramaan!

Kun puolitoistavuotta sitten lähettelin työhakemuksia, pistin menemään myös yhteen aikuistenlelukauppaan. Harmikseni sain vastauksen pari viikkoa liian myöhään, olin jo ehtinyt ottaa tämän työn vastaan. Sitä sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta miksi ei työstään voisi nauttia täysillä? Kun olin ala-asteella, isäni aina toitotti minulle, että ei työstään tarvitse tykätä, pitää tehdä sitä mistä saa rahaa. Olen eri mieltä. Työ erittäin suuri osa elämää ja haluan nauttia elämästäni!

-Hymyile, sillä se on toiseksi parasta mitä voit huulillasi tehdä-