Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Työpäivä meni hieman laiskotellen. Asiakkaita piipahti vain noin kourallinen, joten siivoamisen lomassa ehdin myös surffailla netissä. hyi minua. Löysin monta uutta mukavaa blogia, joita varmasti jatkossakin seurailen. Huomasin, että moni on siirtynyt kesäisempiin tunnelmiin ja kuvissa esiintyy jo paljon upeita kesämekkoja ja jopa bikineitä. Siitä tulikin mieleeni, että Halensilta tilaamani bikinit pitäisi saapua tuossa kuun vaihteessa, odotan niitä jo innolla! Helmet ja muut roinatkin pitäisi saapua pian Slöjd-Detaljer:lta, joten pääsen väsäämään uusia koruja.

Tilasin näiden valkoisten seuraksi myös mustana.

.

Mies lähti tänään kuudelta taloyhtiön kokoukseen, eikä ole vieläkään saapunut takaisin. Pelkään, että sieltä tulee jotain negatiivisia uutisia, esimerkiksi julkisivu remppaa jne. Viimeeksi kun meille ilmoitettiin julkisivun tarkistuksesta, meidän parvekkeemme oli täynnä reikiä. Ilmeisesti niiden kunto oli testattu poraamalla, tosin ainoastaan vain meidän parvekkeemme. Reilupeli..

.

Salin laskutuksen kanssa hieman ongelmia, eivät meinaa saada sitä toimimaan.. Laskut tosin saapuvat mutta milloin haluavat. Ovat luvanneet korjata sen jo 7 kuukautta, mutta vieläkin asia junnaa paikoillaan. “Haluatko että jätämme soittopyynnön?” on yleisin lause jota kuulee, mutta kun 6 kertaa jättää soittopyynnön, soittoa ei ikinä kuulu ja vielä jaksaa ottaa sen huumorilla, niin seitsemäs kerta ei olekkaan enää hauskaa.. Miksi huutavat asiakkaat saavat aina asiat rullaamaan parissa päivässä, mutta jos hymyilet ja olet ystävällinen, kukaan ei välitä hoitaa asioita kuntoon?

Töissä oli rankkaa, sillä jouduimme selvittelemään monimutkaisia kassasotkuja ja muita ongelmia. Työpäivän jälkeen sain kuitenkin raahattua itseni salille pitkästä aikaa. Oloni parani ja mieli piristyi, kun poljin hurjaa vauhtia salilla jytäävän musiikin tahtiin. Salille meno tuntui ensin niin väkinäiseltä ja pakolta, mutta muistin taas, kuinka hyvältä se tuntuukaan. Saa olla omassa rauhassa, omien ajatustensa kanssa, eikä kukaan ole häiritsemässä. Saa hikoilla kuin pieni possu, mutta silti olo on kerrassaan mahtava! :D

Kotiin päästyäni tein itselleni herkullisen välipalan. Tuoreita sämpylöitä, välissä kurkkua ja kalkkunaleikkeleitä. (vaaleasta leivästä en luovu!) Siihen lisäksi vielä terveellinen ja yksinkertainen kurkku-raejuusto-mössö aromisuolalla maustettuna, jonka vinkin sain erään mukavan bloggarin sivuilta. Ruoan jälkeen hyvällä mielin ahmin karkkeja, joita mieheni toi laivalta. ;)

Kotiin saapuessani keittiön pöydällä minua odotti kirje, jota olin sydän kurkussa odottanut. Mielessä jyskytti kysymys, tuleeko tällä kertaa palautuksia vaiko ikäviä mätkyjä. Käskin mieheni avata kirjeen, koska en uskaltanut itse katsoa sitä. Onnekseni sieltä paljastui tälläkin kertaa mukava summa palautuksia. Pystyin taas huokaisemaan helpotuksesta. :) Perheeni ei jää tänäkään vuonna ilman joululahjoja. ;)

Varmasti jokaisella kuntosalilla on omat upeat ja erottuvat yksilönsä. Sinäkin olet varmasti hänet nähnyt. Hän on juuri sellainen ihminen, jolla on aivan täydellisen kiinteä ja muodokas vartalo. Hänestä huomaa, että hän on harrastanut liikuntaa jo monien vuosien ajan. Puhuin ystäväni kanssa näistä yliluonnollisen upeista vartaloista ja niistä ajatuksista joita ne herättävät. Ystäväni  kertoi ahdistuvansa ja tuntevansa  itsensä huonoksi heidän vierellään. Minä myönnän, että huonoina päivinä katson kadehtien heitä, mutta useimmiten saan heistä puhtia, tehdä vielä muutaman puserruksen lisää. He ovat päämääräni, tavoitteeni, aijon onnistua ja saada itseni niin hyvään kuntoon, vielä joskus. Nostan hattua heille, jotka ovat jaksaneet ahertaa niin paljon, että ovat päässeet hyvään kuntoon, se vaatii aikaa ja erittäin paljon vaivaa.

Toinen asia, joka nostaa haluani treenata, on siskoni. Ihmettelen usein, että mistä ihmeestä hän saa kaiken energiansa. Välillä tuntuu, että hän melkein asuu töissä. Joskus hän tekee vielä töiden jälkeen keikkaakin. Sen kaiken lisäksi hän jaksaa käydä salilla monta kertaa viikossa ja on mahtavassa kunnossa. Olen ylpeä hänestä. :)