Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Eilen oli upean kesäinen päivä. Jouduin 5 tuntia kärsimään neljän seinän sisällä töissä, kunnes pääsin nauttimaan tuosta ihanasta päivästä. Kävimme K:n kanssa katsomassa ystäväämme ja hänen pientä suloista rinsessaansa. Lapsi oli kaunis, eli juuri niinkuin äitiinsäkin. Silmistä ei vielä näe tuleeko ruskeat vai vihreät, mutta tummaa tukkaa oli ainakin runsaasti. Tyttö oli levottomalla tuulella ja itki sydäntä riipivästi. En ole koskaan pidellyt niin nuorta ja pientä vauvaa, joten en meinannut uskaltaa ottaa häntä syliini, joten hänen äitinsä nosti hänet minulle ennen kun ehdin kieltäytyä. Pelkään aina, että vauvat särkyvät jos kosken niihin, ne näyttävät niin pieniltä ja haurailta.

vauva 1 vk ystäväni sylissä

.

Vauva visiitin jälkeen kävimme parilla avaamassa terassikauden. Kaikki terassit olivat tupaten täynnä porukkaa. Aurinkoisen ja lämpimän kelin huomasi tehoavan, sillä kaikki ihmiset hymyilivät ja nauroivat kuin viimeistä päivää (saattoi myös johtua alkoholista) mutta itsellekin tuli onnellinen olo. Valoa ja kesää on odotettu jo niin kauan, etten uskonut sen saapuvan, mutta nyt se oli täällä!

.
Mies aloitti eilen päivällä juhlimisen ja lähti illalla ulos työkaverinsa kanssa. Sovittiin, että tulee suoraa kotiin viimeistään pilkun jälkeen. Säpsähdin hereille 7 aikaan, eikä äijää näkynyt missään. Pelkäsin, että jotain on sattunut ja kurkistin puhelimeeni, jossa vilkkui ‘viesti’ merkki. Viesti oli saapunut klo 03.58 ja siinä seisoi “Jään kaverille, tuun hetken päästä. Anteeksi rakas”. Hän on tosi taitava loukkaamaan itsensä humalassa, joten olin tietenkin huolissani hänestä. Suoraan sanottuna kuitenkin vitutti ajatus siitä, että hän olisi pettänyt lupauksensa ja jäänyt rellestämään. Hän on aikuinen mies, joten ajattelin, että hän kyllä ilmoittaa itsestään jossain vaiheessa. Nelisen tuntia kului, kun puhelin pärähti soimaan ja luurin toisesta päästä kuului hänen erittäin humalainen äänensä. Hän pyyteli anteeksi ja kysyi huolinko häntä vielä. Kun herra saapui kotiin, keskusteltiin asiat selväksi (mitä nyt neljässä promillessa olevan miehen kanssa voi keskustella) ja passitin hänet nukkumaan päänsä selväksi, sillä hän oli jatkoilta mennyt suoraan terassille, kun ensimmäinen räkäläpub oli ovensa avannut. Nyt käyn vähän väliä tarkastamassa, että ukkeli on hengissä tuolla makkarin puolella. Se on ihan uskomatonta, kuinka vahvasti (ja pahalle) voi haista 20 tuntia ryypännyt mies. Meinaa itsekin tulla humalaan noista höyryistä jotka kotona leijailevat. Hajusta huolimatta rakastan järkyttävän paljon tuota kuorsaavaa hölmöä. Toivon vain, että hän tajuaa kasvaa (henkisesti) aikuiseksi, ennen kuin minun pinnani täyttyy. Olen ollut 4 vuotta kiltti ja antanut hänen juosta miten haluaa, toivottavasti hän tajuaa, ettei se ole ikuisesti mahdollista..