Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Töissä oli rankkaa, sillä jouduimme selvittelemään monimutkaisia kassasotkuja ja muita ongelmia. Työpäivän jälkeen sain kuitenkin raahattua itseni salille pitkästä aikaa. Oloni parani ja mieli piristyi, kun poljin hurjaa vauhtia salilla jytäävän musiikin tahtiin. Salille meno tuntui ensin niin väkinäiseltä ja pakolta, mutta muistin taas, kuinka hyvältä se tuntuukaan. Saa olla omassa rauhassa, omien ajatustensa kanssa, eikä kukaan ole häiritsemässä. Saa hikoilla kuin pieni possu, mutta silti olo on kerrassaan mahtava! :D

Kotiin päästyäni tein itselleni herkullisen välipalan. Tuoreita sämpylöitä, välissä kurkkua ja kalkkunaleikkeleitä. (vaaleasta leivästä en luovu!) Siihen lisäksi vielä terveellinen ja yksinkertainen kurkku-raejuusto-mössö aromisuolalla maustettuna, jonka vinkin sain erään mukavan bloggarin sivuilta. Ruoan jälkeen hyvällä mielin ahmin karkkeja, joita mieheni toi laivalta. ;)

Kotiin saapuessani keittiön pöydällä minua odotti kirje, jota olin sydän kurkussa odottanut. Mielessä jyskytti kysymys, tuleeko tällä kertaa palautuksia vaiko ikäviä mätkyjä. Käskin mieheni avata kirjeen, koska en uskaltanut itse katsoa sitä. Onnekseni sieltä paljastui tälläkin kertaa mukava summa palautuksia. Pystyin taas huokaisemaan helpotuksesta. :) Perheeni ei jää tänäkään vuonna ilman joululahjoja. ;)