Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Juhlistin eilen syntymäpäivääni käymällä ystäväni kanssa kahvilla töiden jälkeen. Oli tosi kovat kemut. No, eipä ainakaan ollut pelkoa krapulasta tänä aamuna. Lahjaksi sain ihanan kauneudenhoitopaketin, jossa oli kaikkea mahdollista sahmppoosta rauhoittavaan kasvonaamioon. Ystäväni selitti, että naamio on sitä varten, että saan ehkäistä tulevia ryppyjäni, nyt kun ikääkin on kertynyt näin paljon.  ;) ystävät on ihania, hukkaisin varmaan itseni ilman heitä.

 jouduin raahautumaan lääkäriin 8 aikaan aamusta, joten herätys oli jo 6 jälkeen. Aamu-unisena, en ollut hirveän innoissani kun herätyskello pärähti soimaan. Onneksi on olemassa unikeoille oma ystävänsä, eli torkku. Tänään on pakko pitää joku kotijumppasessio, sillä on pienoinen morkkis siitä, että en ole käynyt salilla taas vähään aikaan. Tosin aivan minusta riippumattomasta syystä.

“Mitäpä muutamasta rypystä, sehän on vain sitä charmia, mistä nuoret voivat vain haaveilla..”

Mies toi aamuyöstä pari kaveriaan jatkoille ja katsomaan formuloita. Arvata saattaa, ettei tullut hirveästi nukuttua sen jälkeen. Mölyapinat hiljentyivät hieman ennen kuin herätyskelloni pärähti soimaan. Oli mukava raahautua eteiseen, josta aukesi vähemmän kaunis näköala olohuoneeseen. Pari sammunutta humalaista äijää makasi sohvalla, tölkkejä oli siellä täällä ja pöydällä haiseva kebabin-jämä. Annoin miesten nukkua ja heitin heille viltit, etteivät jäädy, vaikka teki kovin mieli vääntää volat kaakkoon ja nauraa katsellessa, kun he sätkivät säikähdyksestä ylös sohvalta. Juuri kun olin lähdössä, mieheni kapusi nojatuolilta vaappuvin askelin luokseni, halasi ja pyysi anteeksi. Olin niin väsynyt, että en jaksanut mitään sanoa, kävelin vain ovesta ulos. Olo on jotenkin epätodellinen, niin välinpitämätön. Yritän jaksaa tämän päivän töissä energiajuoman avulla, eiköhän se hymy siitä pian irtoa.

Tekisi mieli vain itkeä, mutta en tiedä olenko siihenkin liian väsynyt. Työstressi ja sairastelut vie kaikki voimat. Mies on juhlimassa ja minun pitäisi vielä muka kaiken muun lisäksi jaksaa siivota.. Välillä tuntuu, että olemme kaukosuhteessa, kun näemme niin harvoin, vaikka asumme saman katon alla. En tunne enää oloani edes turvalliseksi kotona. Hänellä on ilmeisesti jokun sinkkuvaihe meneillään, kun hänen pitää saada mennä niin kovin. Tuntuu vain, että hänen ystävänsä ja harrastuksensa menevät aina minun edelleni. Miksi haluaisin jo lapsia, kun tunnen oloni aina niin yksinäiseksi. En aijo tehdä lasta vain omaksi ilokseni ja seurakseni. Lapsi tarvitsee rakastavan perheen, eikä mitään teini-pelleilyä. Siltä tämä välillä tuntuu. Voi olla, että tämä tunteen purkaus on ylilyövä ja säälittävä, mutta pakko saada purettua pahaa oloa edes jotain kautta. En tiedä miksi tuntuu, että teen jotain pahaa kuin itken. Ihan kuin olisin pettänyt mieheni luottamuksen olemalla surullinen, olemalla pettynyt. Ehkä tämä olo helpottaa kun saan nukuttua yön yli.

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

Olet kaupungilla ikkunaostoksilla, pysähdyt tirkistelemään ikkunasta, kun huomaat ikkunassa jotain ihanaa. Hipsit sisään kauppaan ja mietit, että ei pelkkä sovittaminen pahaa tee. Juokset sovituskoppiin, sujautat sen päällesi ja huomaat sen istuvan kuin se olisi tehty sinua varten. Kurkistat hintalappua, ei nyt olisi millään ylimääräistä, vaikka se alennuksessa onkin. Ajattelet odottaa palkkapäivään, mutta mieleesi hiipii pikkuinen piru joka irvailee, että joku muu ehtii kuitenkin ostaa sen ensin, sillä kokojasi on muutenkin harvoin jäljellä. Kurkistat rahapussiisi, jäljellä ei ole kuin muutamia kymppejä ja pitäisi vielä runsas viikko elää niillä pennosilla. Matkalla ulos kaupasta, huomaatkin koukkaavasi kassan kautta ja astut ulos muutamaa kymppiä köyhempänä. Siitä huolimatta kasvoillasi on leveä hymy, kun astelet pitkin katuja ostoskassi kädessäsi. Kyllähän sitä runsaan viikon makaroneilla elää, vai kuinka?? :)

Kuinkahan moni on huomannut joskus alentuvansa tuohon itsensä huijaamiseen? Minulle se tapahtuu vähintään kerran kuukaudessa, mutta en kuitenkaan koskaan ole jättänyt laskujani maksamatta jonkun tuotteen takia. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.

Tässä muutamia extempore ostoksiani. Lempivärini ei ainakaan jää epäselväksi.

Kävin miehen kanssa eilen kaverin synttäreitä juhlistamassa. Kuppilasta lähtiessämme sain kuulla paljon kuittailua siitä, että olen porukan nuorin, mutta en enää jaksa juhlia edes aamuun asti. Myönnän, että sohva ja miehen kainalo houkuttavat nykyään paljon enemmän kuin mitkään kuppilat.

Tänään aamulla oli ihanaa nukkua pitkään ja herätä siihen, kun aurinko kurkistelee verhojen välistä. heräsin tosin ensimmäisen kerran jo aamuyöstä, kun runsas 90 kiloinen mieheni pyörähti unissaan päälleni.. Öisin saa aina olla varuillaan, koska hän on kova sätkimään, joten muutamia kertoja on tullut kyynärpäästä kasvoihin. Aina kun mies nousee yöllä sängystä, joudun varmistamaan, että hän on hereillä, sillä hän kävelee usein unissaan, kerran jopa alasti ulos kämpästä. Hänen onnensa, että herään aina kun sänky heilahtaa, eli olen aina valmiina juoksemaan hänet kiinni. :D

Tänään minua ei saa millään ulos näiden neljän seinän sisältä. Aijon pötköttää, syödä herkkuja ja viettää aikani lökärit jalassa telkkarin ja koneen äärellä. Miehen pelatessa pleikkarilla lätkäpeliä (pojat on poikia), aikani kuluu rattoisasti muiden blogeja lueskellen.

Olen yrittänyt vältellä kauppoja sekä ostoskeskuksia, sillä ne monsterit pyrkivät syömään kaikki rahani. Asiaa ei helpota se, että keskustaan aukeaa ensiviikolla uusi upea Vilan liike. Nyt olisi kuitenkin aikomuksena hankkia iso laukku viikonloppu reissuja varten, johon saisin mahdutettua koko elämäni. Haluaisin aidon nahkalaukun, sillä useimmat tekonahkaiset räjähtävät käsiin muutamassa viikossa. Laukuille pitäisi olla aina vuoden takuu, niinkuin kengillekin.. Olen kranttu, joten minkä tahansa näköinen pussukka ei kelpaakkaan. En ole merkkien perään, vaan se ulkonäön miellyttävyys ja kestävyys on runsaasti tärkeämpää. (En puhu nyt miehistä..) ;) Ikäväkseni olen huomannut, että useimmat hyvännäköiset ovatkin vähintään parista sadasta eteenpäin. Monissa tämän hetken muoti laukuissa on yksityiskohtina tikkaukset.

Tästä Marc Jacobsin laukusta pyydetään yli tonni. Sen muoto ja tikkaukset tuovat mieleen lapsuudesta mummoni käsilaukun, eli en maksaisi siitä montaa kymppiäkään. Tosin, tässäkin on kyse vain mielipiteestä. Kaikki eivät voi tykätä kaikesta, eikä onneksi pidäkkään! Minä tykkään yksinkertaisista(klassisista), joissa on joku pieni yksityiskohta/juju, joka tekee siitä mielenkiintoisen.

Björn Borgilta löytyi muutamia kauniita malleja, mutta en löytänyt kuvia netistä, joten jätän nyt sikseen ja laitan kun löydän..

Eilen syliini juoksivat ensimmäiset farkut jotka todella istuvat päälläni. yritin vastustella, mutta en voinut muuta kuin viedä ne mukanani kotiin.. seli seli.. Lahkeet ovat kuitenkin niin pitkät, että sain taas uuden tekosyyn hankkia uudet korkokengät. ;)

Niitä löytyy paljon eri kokoja, eri värisiä, ne tuottavat mielihyvää ja niitä ei ole koskaan liikaa! Miehiä? Ei, vaan tietenkin kenkiä! olen ikäväkseni perinyt äidiltäni rakkauden korkokenkiin, joten se tietää varmaa rahan menoa. Kun kerrankin löydän mallin joka todella miellyttää, (harvoin) on se pakko saada ennemmin tai myöhemmin. Suomessa kengät ovat kalliita, joten tavallisen tallaajan palkalla ei ole mahdollisuuksia niitä ihan joka kuukausi ostellakkaan. Nyt tähtäimessä olisi viikon ostosreissu jenkkilään heinäkuussa. Mukaan tarttuu mahdollisesti kymmenisen paria uusia rakkaita. ;) Uusin ihastukseni on peep toe korkkarit. Netistä löysin muutamia jotka miellyttävät silmää.

Jessica Simpson

Alexander McQueen

Fendi

Steve Madden

Materiaalista en ole vielä varma, sillä kiiltonahka ei ole aivan makuuni. Tosin olen aika ailahtelevaista sorttia. Unelma koron korkeus olisi n. 5-7cm, sillä 10 senttisillä koroilla heilun kuin heinä tuulessa ja näytän pahimmillaan sammakolta tehosekoittimessa! ;) Mikä sen järkyttävämpää, kuin upeat kengät henkilöllä joka ei osaa niillä kävellä. Viime kesältä jäi mieleen eräs nuori tyttö, joka oli ilmeisesti hankkinut uudet upeat avokkaat ja kiersi pitkin puistoa esittelemässä niitä. Korkoa kengissä oli varmaan viitisentoista senttiä, joten hänen kaverinsa joutuivat tukemaan häntä, jottei hän mätkähtäisi suoraan naamalleen. :D

Kesä hiipii luoksemme hitaasti, mutta varmasti. Linnut ovat jo aloittaneet keväisen laulunsa. Mielessään sitä haaveilee upeista kesäpäivistä. Auringon paiste, lämpö, terassit, rannat, uiminen, paljas pinta. Jotkut ovat jo aikoja sitten tilanneet bikinitkin. Pitäähän sitä varmistaa, että on ajoissa liikkeellä. ;) Kun bikinikausi alkaa, tulee ajankohtaiseksi sellainen ikävä asia kuin karvanpoisto. Onneksi siihen löytyy runsaasti vaihtoehtoja. Kivuttomia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi sheiverit ja karvanpoisto vaahdot. Kipua kestäville löytyy epilaattorit, kylmä- ja kuumavahaus, sokerointi ja valoimpulssi. Yleensä kun karvat poistetaan juurineen, menee viikkoja ennen kuin karvat kasvavat takaisin. Silti se nyppiminen on aina yhtä turhauttavaa. Inhoan karvoja, joten päätin kerran kokeilla Elos valoimpulssi hoitoa, jonka luvataan pysäyttävän karvankasvu pysyvästi.

“ELOS lähettää ensin hoidettavaan kohteeseen voimakkaan valoimpulssin , joka lämmittää karvassa olevan pigmentin. Samanaikaisesti kohdealueelle lähetetään radiofrekvenssiä , joka hakeutuu esilämmitettyyn pigmenttiin karvassa. ELOKSEN avulla karva lämmitetään siis sekä sisä- että ulkopuolelta, mutta kuitenkin selektiivisesti, jotta ympäröivälle kudokselle ei aiheuteta vahinkoa. ELOS tunkeutuu myös syvemmälle dermikseen kuin perinteiset valoteknologiat. Tämä tekee ELOKSESTA niin ainutlaatuisen ja tehokkaan.”

Ensimmäisen hoitokertani jälkeen huomasin noin viikon sisällä karvojen tipahtavan pois. Meni muutamia viikkoja, kunnes huomasin karvojen kasvavan takaisin, mutta paljon ohuempina. Jokaisen hoitokerran jälkeen karvat harventuvat entisestään. Pysyvään tulokseen tarvitaan yleensä noin 6-10 käyntiä, joten muutama on vielä edessä. Hoito ei ole kuitenkaan täysin kivuton. Kun valoimpulssi laukaistaan, tuntuu kuumottavalta ja pientä pistelyä. Kipu on ymmärrettävästi hieman suurempi hoidettaessa arkoja alueita, esim häpyhuulia. E-pillerien käytön jälkeen hormonitasapainoni heitteli niin, että se sai aikaan runsaan karvojen kasvun, joten kauneuden eteen on nyt kärsittävä! Ei sitä kuitenkaan ihan gorillaltakaan halua näyttää. ;) Hoidon (bikinirajan) kertamaksu on 120e. Voin kuitenkin todeta, että se on ehdottomasti sen arvoista! Eipä ainakaan tarvi rannalle mentäessä miettiä, että tuliko se puska nyt ajeltua vai ei :D Tosin, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Jos on sinut karvojensa kanssa, niin mitäpä niitä ajelemaan.

Lisätietoa löydät www.katinkauneuskulma.fi