Juuri kun aloin tottua eiliseen,tuli tämä päivä

Varmasti jokaisella kuntosalilla on omat upeat ja erottuvat yksilönsä. Sinäkin olet varmasti hänet nähnyt. Hän on juuri sellainen ihminen, jolla on aivan täydellisen kiinteä ja muodokas vartalo. Hänestä huomaa, että hän on harrastanut liikuntaa jo monien vuosien ajan. Puhuin ystäväni kanssa näistä yliluonnollisen upeista vartaloista ja niistä ajatuksista joita ne herättävät. Ystäväni  kertoi ahdistuvansa ja tuntevansa  itsensä huonoksi heidän vierellään. Minä myönnän, että huonoina päivinä katson kadehtien heitä, mutta useimmiten saan heistä puhtia, tehdä vielä muutaman puserruksen lisää. He ovat päämääräni, tavoitteeni, aijon onnistua ja saada itseni niin hyvään kuntoon, vielä joskus. Nostan hattua heille, jotka ovat jaksaneet ahertaa niin paljon, että ovat päässeet hyvään kuntoon, se vaatii aikaa ja erittäin paljon vaivaa.

Toinen asia, joka nostaa haluani treenata, on siskoni. Ihmettelen usein, että mistä ihmeestä hän saa kaiken energiansa. Välillä tuntuu, että hän melkein asuu töissä. Joskus hän tekee vielä töiden jälkeen keikkaakin. Sen kaiken lisäksi hän jaksaa käydä salilla monta kertaa viikossa ja on mahtavassa kunnossa. Olen ylpeä hänestä. :)

Perjantaina on rakkaan ystäväni muistokonsertti. Pelkkä ajatus siitä, ettei hän tule olemaan siellä paikalla, saa itkemään.. En ymmärrä miten ihmisen mieli toimii, se ei vain pysty käsittelemään suuria asioita lyhyessä ajassa. Mielessään sitä kysyy, että miksi en voisi soittaa hänelle, miksi en muka voisi nähdä ja halata häntä, koska ainahan minä olen voinut! Hän on aina ollut paikalla, kun olen siellä käynyt, hän on aina lähettänyt synttäritoivotukset, hän on aina lohduttanut kun sitä tarvitsin.. Viimeinen tekstiviesti jonka häneltä sain, oli muistutus, että muistaisin sytyttää kynttilän jokelan koulun uhrien muistolle. :( Hän ajatteli yleensä muita ennen itseään. Hän oli ystävällinen ja sai taatusti jokaisen nauramaan. <3 Rakastan sinua ikuisesti ystäväni. RIP. <3

-He ovat onnekkaita, jotka lähtevät, sillä heidän ei tarvitse tuntea kipua ja ikävää-

Oletteko koskaan huomanneet, kuinka joissain liikkeissä/tavarataloissa pukeutumisenne vaikuttaa palvelun laatuun? Annanpa tässä vaikka esimerkin omasta elämästäni. Eräällä ystävälläni oli kesällä syntymäpäivä, joten halusin ostaa hänelle jotain laadukasta, joten käväisin (Lahden) sokoksella katsastamassa valikoimaa. Meikkiosastolla oli jaettu edullinen osasto ja hintavampi osasto eripuolille käytävää. Hintavammalla puolen oli kolme myyjää vapaana jotka juorusivat keskenään. He eivät tehneet elettäkään suuntaani, ennen kuin menin kysymään ehtisikö joku heistä auttaa. Kerroin hakevani ystävälleni jotain erityistä lahjaa, joten eräs neideistä lähti johdattamaan minua edullisemmalle puolen. Sitten hän tokaisi minulle “täällä olis varmaan enemmän jotain sun kukkarolle sopivaa” ja karkasi takaisin juorurinkiinsä. Minähän olin kiukusta punainen kuin paloauto! Etsin ystävälleni lahjan yksin ja lähdin kotiin. Seuraavan kerran kun tulin paikalle jakkupuvussa, he olivat heti niin innolla auttamassa. Ei kiitos! Sen jälkeen kadutti, että en laittanut silloin heille palautetta huonosta palvelusta, olisivat ehkä ottaneet opikseen. Ikinä ei saa olettaa ihmisestä mitään hänen pukeutumisensa perusteella! Olipa sitten farkut, hame tai suorat housut..

Tästä päästäänkin eiliseen päivään. Törmäsin aivan ihanaan myyjään eilen (nykyisen kaupunkini) Sokoksella. Kun pyysin häneltä apua, hän auttoi minua mielellään. Hän ehdotti minulle monia hyviä vaihtoehtoja ja auttoi minua ratkaisemaan ongelmani. Hän antoi vielä muutaman näytteen mukaan, joita voisin kokeilla kotona ja pyysi tulemaan uudelleen, että voisin antaa palautetta kyseisistä tuotteista. Hän oli hymyilevä ja aidosti iloinen auttaessaan ihmisiä. Tuntuu ihan hassulta sanoa tämä, mutta minua ei ole kukaan ikinä palvellut niin ystävällisesti! Ajattelin viedä hänelle kiitokseksi jonkun suklaarasian tai muun lahjan. Pitäähän ihmisten saada kiitosta erittäin hyvästä työstään! :)

.

Sitten lisää asiaa pakkelista. Olen kokeillut kymmeniä ripsivärejä koulunkin puolesta, mutta ei vieläkään ole osunut sopivaa kohdalle. Suuressa osassa on ongelmana värin rapiseminen poskille. Kuulin paljon kehuja kanebon 38 ripsarista, joten päätin sitten senkin koeajaa. Väri levittyi ihanan helposti ripsiin, mutta tulos oli kuitenkin kevyen luonnollinen. Ei taivuttanut, vaan ripset suoristuivat nopeasti värin kuivuttua, ei kuitenkaan varissut lähes ollenkaan. Huonoin ominaisuus oli liian hyvä kestävyys. En meinannut saada sitä irti, vaikka hinkkasin kuumalla vedellä. Ei lähtenyt kävelemään edes yli 40 asteen lämpöisellä vedellä. (tätä asiaa tiedustelin ja syynä voi kuulemma olla tuotevirhe tai oudot ripseni) :D Kaikesta huolimatta antaisin arvosanaksi 8-

Lueskelin “aikuistenasiaa” blogia, kun tuli mieleen erikoinen tilanne joka sattui viime syksynä. Olimme ystäväni kanssa kiertelemässä aikuistenviihdeliikkeitä, kun päädyimme pariskunnille suunnattuun liikkeeseen. Siinä kopeloimme innoissamme kaiken muotoisia leluja kunnes ovesta astui sisään n. 50-vuotias harmaantunut mies. Hän suuntasi meitä kohti reippaasti ja kertoi etsivänsä dildoa vaimolleen lahjaksi. Tiedusteli mistä vaimo voisi mahdollisesti tykätä, joten pyysin häntä ystävällisesti kääntymään myyjän puoleen. Mies vilkaisi myyjää päästä varpaisiin, eikä sanonut sanaakaan. Minä jatkoin lelujen penkomista hymyssä suin. Hetken kuluttua löysinkin mielenkiintoisen vehkeen jonka nappasin käteeni. Tämän nähtyään harmaahapsi hiipi taakseni ja huokaisi korvaani: mä voin ostaa tuon sinulle, jos saan nähdä kun käytät sitä. Teki mieli nauraa päin naamaa, mutta purin huulta ja tyydyin leikkimään, etten kuullut hänen sanojaan. Se ihme kyllä auttoi, sillä mies saapasteli ulos ovesta. Myyjä siihen vain tokaisi, että juuri tuollaisia oksettavia pervopaappoja he eivät halua tänne riesakseen. :D

Tästä pääsemmekin työkaverini ja minun jokapäiväiseen keskustelun aiheeseen. Onko työni minulle se oikea työpaikka? Olemme “vakavassa” työssä, eli kaksimieliset vitsit eivät ole hyväksyttäviä, voisivat jopa aiheuttaa potkut. Se kuitenkin taistelee sitä vastaan, että pitäisi kuulemma olla aina oma itsensä. Aina kun asiakkaat lähtevät ovesta ulos, pääsevät rääväsuut taas valloilleen. Yleisin puheenaihe on tietenkin seksi. Tulee juoruttua ystävien treffien yksityiskohdat, kuka pani ja minne.. ;) Olemme kukin kovia puhumaan ja yleensä juttu on sen mukaista, että jopa miesten korvat punottaa. Me emme yksinkertaisesti sovi tälle alalle. Tykkään asiakaspalvelusta, koska siinä pääsee vaikuttamaan ihmisten päivään positiivisella tavalla, mutta tuntuu, että tämä on joskus hieman liiankin vakava ammatti. Suurin asia, joka saa jaksamaan tässä työssä, on maailman ihanimmat työkaverini. Olipa kuinka huono päivä tahansa, he saavat minut taatusti nauramaan!

Kun puolitoistavuotta sitten lähettelin työhakemuksia, pistin menemään myös yhteen aikuistenlelukauppaan. Harmikseni sain vastauksen pari viikkoa liian myöhään, olin jo ehtinyt ottaa tämän työn vastaan. Sitä sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa, mutta miksi ei työstään voisi nauttia täysillä? Kun olin ala-asteella, isäni aina toitotti minulle, että ei työstään tarvitse tykätä, pitää tehdä sitä mistä saa rahaa. Olen eri mieltä. Työ erittäin suuri osa elämää ja haluan nauttia elämästäni!

-Hymyile, sillä se on toiseksi parasta mitä voit huulillasi tehdä-

Sormenpäät kipeänä korujen väkertämisen jäljiltä, ei kuitenkaan meinannut malttaa lopettaa.. Nyt pitäisi kiiruhtaa jo suihkuun ja sitten laittautumaan iltaa varten. Tiedossa on rentoutumista siiderin + ystävän seurassa ja kovaa takapuolen veivaamista, eli tanssimista. :D Hyvää viikonloppua kaikille!

Olen huomannut, että tämä pimeys ja synkät ilmat muuttavat ihmisistä mörököllejä. He kulkevat suut mutrussa ja otsa kurtussa ja ovat varsinaisen pahalla tuulella. Sellaisia asiakkaita ei voi välttää, mutta voihan heitä aina koittaa piristää jollain vitsillä. Pahinta mitä voi tapahtua, on se, että olet ainut joka vitsillesi nauraa.. ;) Ikäväkseni huomasin myös, että se talven masennus on hiipinyt salaa meille kotiinkin käymään. Toivon, että saan sen potkittua pian pois. Eiköhän se pussaamalla lähde!

Väsäsin pikaisesti nallepuhin, nasun ja ihaan kaveriksi. Korkeutta myös tällä otuksella noin 3 cm. En kuitenkaan ole tyytyväinen tulokseen. Puh nimittäin näyttää edestäpäin enemmänkin mikkihiireltä. :D Jos olisin ollut fiksu, olisin lisännyt tassutkin vasta lopuksi. No mutta virheistä oppii, tai ainakin pitäisi.. ;)  Tulitikun pystyssä pitäminen, oli ilmeisesti blonditesti jota en läpäissyt, joten siksi teipin palanen.

-Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät-

Sain kuin sainkin raahattua itseni salille, tänään töiden jälkeen. Olin täynnä intoa ja halusin vain suorittaa ohjelmani loppuun, jotta voisin olla tyytyväinen suoritukseeni. Harmikseni huomasin, että suunnitelmani edessä seisoi muutama vanhempi rouva. Muutama laite joita olisin tarvinnut, oli heidän käytössään, tuoleina! Ymmärrän täysin, jos jotkut yrittävat kerätä minuutin pari voimia, että voivat jatkaa aherrusta, mutta he vain istuivat ja lukivat lehtiä, tekemättä mitään muuta. En halunnut loukata heitä vaikka minua harmittikin, joten annoin heidän istua ja lähdin kotiin. No sainpahan sentään runsaan tunnin treenin. Parempi sekin kuin ei mitään. :) Lyhyemmästä treenistä huolimatta jalkani tärisivät kun astelin ulos salilta, pirteään pakkaseen. Huomenna on kiirettä töissä, joten jätän seuraavat salikerrat keskiviikolle ja torstaille. Nyt kääriydyn lämpimään kylpytakkiini ja mönkäisen sohvan uumeniin rullalle.

-mikään ei ole niin hyvää, miltä se näyttää etukäteen- 

Lueskelin muiden kirjoituksia ja jäin jumiin ajatuksiini. Mietin lauseita ja asioita joita kuulen usein, voisivatko ne mahdollisesti pitää paikkansa? Minulle sanotaan lähes viikottain, että olen liian naivi ja kuulemma muutun kun kasvan henkisesti vuosien myötä.. Ymmärrän kyllä, että varmasti muutunkin, mutta se mistä oli puhe, ei ollut mikään aikuistuminen, vaan pettäminen. Miksi ihmeessä olen muka lapsellinen tai huonompi kuin joku toinen, kun en halua satuttaa ja pettää ihmistä josta välitän? Onko pettäminen nykyään oikeasti niin yleistä, että on melkein ihme, jos löytyy ihminen joka on “yksiavioinen”?

Vanhempani erosivat kun olin 12-vuotias. Isälläni oli ollut toinen nainen monia kuukausia, kenties vuosiakin. Äitini sai tietää asiasta henkilöltä, kenen ei pitäisi joutua kantamaan sellaista taakkaa, eli omalta lapseltaan. Avioero oli niin rankkaa äidilleni, että välillä pelkäsin hänen heittävän henkensä. Hän laihtui, kuihtui aivan silmissä ja itki päivittäin. Luulen, että tämän nähtyäni, tajusin kuinka paljon voikaan pettäminen satuttaa ihmistä. Ehkä juuri äitini takia, en siedä pettämistä, enkä haluaisi koskaan satuttaa rakastamaani ihmistä.. Onhan maailmassa helpompikin tapa, voihan sitä jättää toisen jos tuntuu, ettei asiat suju yhdessä. Keskusteleminen ja luottamus ovat asioita, joita ilman ei tule mitään.

Aina sitä kuitenkin törmää ihmisiin, jotka yrittävät hakea hyväksyntää tekemiselleen. Vaimo/mies ei halua seksiä, tai oma puoliso ei kiihota, vaimo/mies ei huomioi. Sitten on vielä ne pettämisen selitykset. Olin humalassa, se ei merkannut mulle mitään jne.. Eikö aikuiset ihmiset uskalla ottaa vastuuta tekemisistään?? Se on melkeinpä säälittävää ja sääli on sairautta. Sitten he vielä väittävät, että minun pitäisi aikuistua. pöh pöh. Ihmisten pitäisi miettiä enemmän elämäänsä. Kerran sitä vain eletään, joten miksi viettäisi sen elämän henkilön kanssa joka ei yksinkertaisesti vain kiinnosta. Tiedän, on helpompi sanoa ja neuvoa, kuin toteuttaa. Ei elämän pitäisikään olla helppoa.. ;)

Mieheni sanoo, että ajattelen liikaa.. Luulen, että hän on oikeassa.

-murehdin vain päivä kerrallaan-

Nyt kun korujen valmistus materiaalini ovat lopussa, olen innostunut näpertämään fimosta lisää hahmoja. Eipä ainakaan uppoa rahat alkoholiin, kun juhlimisen sijasta olen istunut kotona askartelemassa. :D Tänään heräsi eloon ensin nasu ja sitten ihaa. Tein ilman mallia, joten ovat vähän sen näköisiäkin. ;) Harmi, että suurinosa virheistä näkyy vasta kovettamisen jälkeen.. Hahmojen korkeus n. 3 cm

-Olet nuori vain kerran, sen jälkeen sinun on keksittävä toinen selitys-

En osaa laittaa kuva-albumia esille, joten pistän sitten tänne sivulle näytille tekemiäni koruja ja askarteluja. Tänään olen saanut olla rauhassa yksin kotona, kun J on taas kiekkoilemassa. Ei muuta kuin volat kaakkoon! :D Innostuin sitten pelleilemään fimon kanssa. Siinä hommassa tuntee itsensä maailman suurimmaksi olioksi, kun sormetkin ovat vain koko ajan tiellä. ;) Se on sitten taitolaji.

-Avioliitto on uhkapeliä, jos tulee kruuna, mies voittaa, jos klaava, nainen häviää-